lisäystä edelliseen

Joo, edelleen vaan siita mita oli tapahtunut viikossa

Leipakeikasta viela, etta jos muut ei oppinut harkasta niin muistaa taas etta auttaminen lahtee liikkeelle, etta laittaa peruspalikat paikalleen. Pitaa olla esim. kattopaan paalla, ruokaa, vaatteita ja koulupaikka ja sen jalkeen alkaa miettii muuta auttamista. muistaa taas koulutuksen tarkeyden, ilman koulutusta ei tuu mitaan.

Torstain kotikierroksella, se oli loistava ja vaikea juttu. Porukkalla miettiiin eka et ostetaan niille kynia ja vihkoi, koska niista heilla on aina pula. Mentii tukkuu, siella ei ollut oikeen kokoisia vihkoi, mita ne tarvitsee kouluun eika ees kynia. paatettiin ilahduttaa heita jokaista kahella tikkarilla. jako meni niin sekaisin ekoilla kodeilla, koska oli pimeeta niin ei erottanut keta oli siina. Sit oli kiva siina jotkut tuli vaittaa et ne ei oo saanut ja ite on varma et ne on jo saanut, no loppu hyvin kaikki hyvin kaikille riitti kaks tikkarii.

Torstain Marinpas, oikeestii jaa vaa kateellisena ihailee ihmisten soitto tajuu, miten hyvin jotkut vaan osaa soittaa ja millanen sävelkorva ihmisella voi olla . ihan mahtavaa. itella oli vaan akku kamerasta niin tyhja et ei saanut video kuvaa, mut onneks kuvii on ja muistoissa se pysyy. oli vaan daam, et bandilla olis ollu sunnuntaina keikka, mut me oltiin silloin jo poissa maasta.

Sunnuntaina oli siis siirtyminen kap kaupunkiin ja viimeiset jäähyväiset tällä erää. Miellä lähti lento 8 matsaphasta. osa porukasta oli ihan krapulassa vielä. mentiin lentokentälle ja nosteltiin kasseja alas avolavan lavalta. paikalle tuli henkilökuntaa jotka otti meiän kamat kantoon ja mentiin sisään. ne laitto yhteen nurkkaa kasaan ja yks mies alkoi kääriä niitä muovii sanomatta mitään. sit lähettiin siitä lippujen ja passin tarkastukseen. sit se mies joka kääri tuli sanoo meille et joo se oli sitten 200. oltiin eka että mitä, missään ei lappua ja eikä mainintaa hinnasta. hetken keskuteltuaan mies näytti meille seinältä lapun 5 cm x 5 cm jossa luki sen hinta, joka oli osa yhta julistetta. no ei auttanut kun maksaa, mut huomautettiin, et joo vois olla isompi lappu seinällä ja vois vaikka mainita et mitä tapahtuu ja mitä maksaa ennen kuin alkaa tekee. kattoi aika nyrpeästi perään.

Lennot meni sutjakkaasti ja kohta oltiinkin perillä kap kaupungissa ja rinkka painoi vasta 18 kg. mentiin oottaa meiän tavaroita. ootetaan… ootetaa… ei näy eikä kuulu mitään, sit yks mies ohjaa meiät lentoyhtiön puheille, jolta kysellään meiän kamojen peräään. kaveri vastaa joo ne on johannesburgissa, et teiän ois pitänyt ottaa ne ekalta lennolta ja vaihtaa seuraavaan, vaik just varmistettiin ennen lähtöö et ne tulee suoraan et ei ite tartte vaihtaa. no kamat tuli seuraavalla lennolla ilta 7. kap kaupungissa oltiin siin3 aikaa. no pojat jäi oottaa niita ja me muut lahettiin kämpille.

Loppu hyvin kaikki hyvin, kaikkien kamat tuli perille kap kaupungiin muutaman mutkan kautta.

Kap kaupungissa asutaan semmoisessa 6 hengen dormissa. loistavalla paikalla meian kamppa, keskella parhainta menomesta katua. perjantaina suuret fifan juhlat just meiä kadun varrella ja kaikki parhaat yökerhot ihan kävelymatkan varrella.

Maanantaina käytiin turistibussikierroksella kap kaupunkia ympäri, ihan mahtava kaupunki. rakastuin heti. mahtavaa olla suurkaupungissa, ihan mahtavaa.

Tiistaina lähettiin sitten käymässä todella suuressa kauppakeskuksessa. jää ideapark, jumbo ja itäkeskus ihan kakkoseksi. siinähän meni sitten koko päivä.

Keskiviikkona lähettiin kiertää distric 6. rotusorto juttui. ihan mielenkiitoista. käytiin myös varaamassa auto millä lähtetään tekemään kierros rannikolla pari päivää, etenkin lähettään hypää 200 metrin benjihyppy. iltapäivällä lähettiin varaaman lauttliput robben islandille. ei ihan menny putkeen sekään retki. hyvin löydettiin kyl satamaan. mut muistettiin väärin paikka et mis niit myydään, sit kysyttiin neuvoo, yks neuvoo yhteen paikkaa, sielt toinen toiseen, sielt toiseen ja sielt toiseen. no lopulta löydettiin oikea paikka,