Friday, July 23, 2010

laatikko elämää

isot päätökset tehty ja ensi syksyksi töihin luvattu mennä. pelottavaa. Ja ihmiset väittää että työtä on hankala tänä aikana saada. lähetin kolmeen paikkaa haun ja kaks kutsu haastatteluun ja kummatkin ois ottanut mut. et kerrankin elämä helppoa?

eli pikku hiljaa siis pitäisi löytää uusi asunto vieraasta kaupunkista ja saada mäellä kamat pakattuu. mut ylpee, et kerrankin ajoissa, laittelin tossa jo jotain tarvikkeita pahvilaatikkoihin oottamaan muuttoa. omalla tavallaa odotaa jo kamalasti syyskuutta, mutta samalla pelottaa. olenko valmis tähän? Kerrankin tiedän mitä elämässä odottaa kun edellinen osuus loppuu? pelottaa, oma käsikirjoitus kirjoitettu valmiiksi syksyksi, loppu elämäksi? Niin jos, on. helpottaa omalla tavallaan tuo jos. voihan olla että en valmistukkaan viel lokakuussa. mut onneksi kai se on pieni jos. Kertoisko joku mitä mie oikein ajattelen.

Mutta mitä nyt on menossa?

Kesätöissä kai kaikki leirit nyt ohi, jos ne ei muuta keksi. Kesässä ehti olla kaksi riparii, huh olipa täysin erilaista tapaa tehdä leirii mihin itse on tottunut tai ees kuullu missään muualla tehtävän. Leirillä papit ja teologit vain ja ainoastaan hoitavat opetuspuolen ja jumisopetuksen ja eivätkä muuta, ja nuorisotyönohjaajat iltaohjelmat, raamikset, vapaa-ajan ja leirin johtamisen. Ja kummatkaan eivät hypi toisten varpaille. oli oikeesti et what. ja huomasipa paljon mitä täs mallissa tökkii. Naureskeltiin kesäteologin kanssa työkasoistamme leirille. hän valmisteli vaikka mitä leirille ja leirin aikana. paljon tuntea. ja minä no mien löhöilin ja teimme isosten kanssa töitä ja tais siis ohjattiin iltisten tekemistä, ja niitäkään ei ollut kaikkina iltoina. =)ja omalla tavallaa teologejen tapa jakaa tunnit leirillä. kun iso leiri niin on kaks opetusryhmää, mut opettaja opettaa vain omaa ryhmää, mikä veil kaksinkertaistaa työmäärän suunnittelussa teologeille. Joo hyvät naurut tuli nauretttuu välill'ä näis työjakoissa

ja ku tää työjako työtekjiäryhmien välillä on näin kaks jakoinen niin meiän leirin pappi sai semmosen käsityksen, et se voi lähtee hakee illalla alban keskustasta ja samalla käydä ongelle sanomatta meille muille mitään. tai siis hänene mielestään oli puhunut otv kanssa mut ei me ketään muista muistanut ku et se lähti hakee albaa, ja matkaa meni vaan semmoset 6 h. ja leirillä oltiin 4 ohjaaja 63 alaikäisen kanssa. eikä kaveri ymmärtänut eka et oli tehnyt väärin.

oota mielenkiinnolla kesäloppupalaverii esimiehen kaa voi tulla kyl mielenkiintoiset keskustelut.

mut nyt pitäis jaksaa vääntää opparii ja paikkailla tavaroita laattikkoihin eli laatikkoelämää