puoltoista vuotta vierähtänyt todella nopeasti.
vaihderikas aika takana, jos näin kiltisti sanoisi. ainakin työssä. empä tieny mihin pääni työnsin.
mutta missä ensi syksynäm kuuluu taaas kysymys täälä, tuolla vai missä?
Anzin elämää
3 vuotta opiskeluja takana, Lokakuussa valmistun, työt alkanut uudessa seurakunnassa, mitä kaikkee voi tapahtua
Monday, April 23, 2012
Sunday, December 19, 2010
vuosi sitten
vuosi sitten palattiin suomeen afrikan maalta
vuosi sitten nautittiin auringosta
vuosi sitten uitiin meressä
vuosit sitten hypättii benjihyppy
vuosi sitten hypättiin tandemlaskuvarjohyppy
tänä vuonna aherrateen töissä
tänä vuonna lauletaan joululauluja
tänä vuonna valmistuttiin
tänä vuonna mietitään mitä tehdä uutenavuotena kun kerrankin ei oo töissä
tänä vuonna otettiin....
Sunday, October 31, 2010
vala
Minä vakuutan kunnian ja omatunnon kautta,
että ammatissani sitoudun ihmisyyden kunnioittamiseen.
Toimintani päämäärä on edistää asikkaan kykykä
ja mahdollisuuksia itsenäiseen elämään
ja täysivaltaiseen kansalaisuuteen.
Puolustan asiakkaani ihmisoikeuksia.
Pyrin ehkäisemään ja estämään yksilöiden ja ryhmien
yhteiskunnallista syrjäytymistä sekä
poistamaan huono-osaisuuden seurauksia
ihmisten elämässä.
Suojaan asiakassuhteen luottamuksellisuutta.
Sitoudun ammattikuntani eettsiin periaatteisiin ja
ohjeisiin, enkä painostuksestakaan toimi
ammattietiikan vastaisesti
29.10.2010
Monday, October 4, 2010
Kypsyystaso
oonmpa huono blogin pitäjä.
Kaikkee on tapahtunut yli 2,5 kuukaudessa-
Siis otin vastaa työpaikan, ja siitä lähti liikkeelle asunnon hankkiminen uudesta kaupungista. Onneksi kämppä löyty suht hyvältä paikalta, ja pikku hiljaa sisustaen paikka alkaa näyttää kodilta,
Ennen muuttoa piti valmistaa opinnäytetyö. se ei ollukkaa ihan helppo homma. Koulun puilelta meiltä vaihtu ohjaaja 1,5 ennen esitarkastukseen jättöä ja viikkoa ennen saatin ensimmäinen kunnon palaute. No iso muutos operaation jälkee saatiin jätettyy työ, esitys hoidettu ja viimeinen versio jätetty. työ löyty theseus tieto kannasta. Muutenkin oppinnot saatu päätökseen viimeiset suoritukset saatu ja läpi on menny.
Pariviikkoa sitten samaaa syssyy sattui kypsyyskoe ja asunnonluovuttaminen pieksämäeltä pois,Kypsyyskoe sanana laittoi miettiimää viimeistä kolmea vuotta mitä mäellä tuli tehtyä ja opittua. aamulla jolloin luovutin avaimet pois, katselin tyhjää kämppää ja ymmärisin kuinka paljon on kasvanut henkisesti kolmena vuotena. Ihan eri tyttö lähtee ovesta ulos kuin se pieni tyttö joka ensimmäisen kerra vähän yli kolmevuotta sitten ensimmäisen kerran ovesta sisään astui.
Pitkää oon heittänyt läppää siitä, että henkisesiti oon ihan teini ja lapsi, henkinen ikä se ehkä 15. mut nyt tajuaa kuinka paljon kasvanut. On oikeesti oppinut huolehtii itsestään ja tekee oikeasti ite omat päätöksen ja tietää mikä itelle sopii ja mitä ite haluu oikeasti tehdä, ja uskaltaa tavoitella omii unelmii.
Kolmessa vuodessa oikeesti on kypsynyt, ja vastuullinen aikuinen ehkä on tulossa esiin kaiken höseltämisen peitosta.Vaikka edellee tykää höseltää ja mennä tehdä, mitkä' oman persoonan mukaista, mutta ehkä se pieni aikuisuus paistaa sillä, tietää mitä voi tehdä ja mitä ei voi tehdä tietyissä tilanteissa.
Kaikkee on tapahtunut yli 2,5 kuukaudessa-
Siis otin vastaa työpaikan, ja siitä lähti liikkeelle asunnon hankkiminen uudesta kaupungista. Onneksi kämppä löyty suht hyvältä paikalta, ja pikku hiljaa sisustaen paikka alkaa näyttää kodilta,
Ennen muuttoa piti valmistaa opinnäytetyö. se ei ollukkaa ihan helppo homma. Koulun puilelta meiltä vaihtu ohjaaja 1,5 ennen esitarkastukseen jättöä ja viikkoa ennen saatin ensimmäinen kunnon palaute. No iso muutos operaation jälkee saatiin jätettyy työ, esitys hoidettu ja viimeinen versio jätetty. työ löyty theseus tieto kannasta. Muutenkin oppinnot saatu päätökseen viimeiset suoritukset saatu ja läpi on menny.
Pariviikkoa sitten samaaa syssyy sattui kypsyyskoe ja asunnonluovuttaminen pieksämäeltä pois,Kypsyyskoe sanana laittoi miettiimää viimeistä kolmea vuotta mitä mäellä tuli tehtyä ja opittua. aamulla jolloin luovutin avaimet pois, katselin tyhjää kämppää ja ymmärisin kuinka paljon on kasvanut henkisesti kolmena vuotena. Ihan eri tyttö lähtee ovesta ulos kuin se pieni tyttö joka ensimmäisen kerra vähän yli kolmevuotta sitten ensimmäisen kerran ovesta sisään astui.
Pitkää oon heittänyt läppää siitä, että henkisesiti oon ihan teini ja lapsi, henkinen ikä se ehkä 15. mut nyt tajuaa kuinka paljon kasvanut. On oikeesti oppinut huolehtii itsestään ja tekee oikeasti ite omat päätöksen ja tietää mikä itelle sopii ja mitä ite haluu oikeasti tehdä, ja uskaltaa tavoitella omii unelmii.
Kolmessa vuodessa oikeesti on kypsynyt, ja vastuullinen aikuinen ehkä on tulossa esiin kaiken höseltämisen peitosta.Vaikka edellee tykää höseltää ja mennä tehdä, mitkä' oman persoonan mukaista, mutta ehkä se pieni aikuisuus paistaa sillä, tietää mitä voi tehdä ja mitä ei voi tehdä tietyissä tilanteissa.
Friday, July 23, 2010
laatikko elämää
isot päätökset tehty ja ensi syksyksi töihin luvattu mennä. pelottavaa. Ja ihmiset väittää että työtä on hankala tänä aikana saada. lähetin kolmeen paikkaa haun ja kaks kutsu haastatteluun ja kummatkin ois ottanut mut. et kerrankin elämä helppoa?
eli pikku hiljaa siis pitäisi löytää uusi asunto vieraasta kaupunkista ja saada mäellä kamat pakattuu. mut ylpee, et kerrankin ajoissa, laittelin tossa jo jotain tarvikkeita pahvilaatikkoihin oottamaan muuttoa. omalla tavallaa odotaa jo kamalasti syyskuutta, mutta samalla pelottaa. olenko valmis tähän? Kerrankin tiedän mitä elämässä odottaa kun edellinen osuus loppuu? pelottaa, oma käsikirjoitus kirjoitettu valmiiksi syksyksi, loppu elämäksi? Niin jos, on. helpottaa omalla tavallaan tuo jos. voihan olla että en valmistukkaan viel lokakuussa. mut onneksi kai se on pieni jos. Kertoisko joku mitä mie oikein ajattelen.
Mutta mitä nyt on menossa?
Kesätöissä kai kaikki leirit nyt ohi, jos ne ei muuta keksi. Kesässä ehti olla kaksi riparii, huh olipa täysin erilaista tapaa tehdä leirii mihin itse on tottunut tai ees kuullu missään muualla tehtävän. Leirillä papit ja teologit vain ja ainoastaan hoitavat opetuspuolen ja jumisopetuksen ja eivätkä muuta, ja nuorisotyönohjaajat iltaohjelmat, raamikset, vapaa-ajan ja leirin johtamisen. Ja kummatkaan eivät hypi toisten varpaille. oli oikeesti et what. ja huomasipa paljon mitä täs mallissa tökkii. Naureskeltiin kesäteologin kanssa työkasoistamme leirille. hän valmisteli vaikka mitä leirille ja leirin aikana. paljon tuntea. ja minä no mien löhöilin ja teimme isosten kanssa töitä ja tais siis ohjattiin iltisten tekemistä, ja niitäkään ei ollut kaikkina iltoina. =)ja omalla tavallaa teologejen tapa jakaa tunnit leirillä. kun iso leiri niin on kaks opetusryhmää, mut opettaja opettaa vain omaa ryhmää, mikä veil kaksinkertaistaa työmäärän suunnittelussa teologeille. Joo hyvät naurut tuli nauretttuu välill'ä näis työjakoissa
ja ku tää työjako työtekjiäryhmien välillä on näin kaks jakoinen niin meiän leirin pappi sai semmosen käsityksen, et se voi lähtee hakee illalla alban keskustasta ja samalla käydä ongelle sanomatta meille muille mitään. tai siis hänene mielestään oli puhunut otv kanssa mut ei me ketään muista muistanut ku et se lähti hakee albaa, ja matkaa meni vaan semmoset 6 h. ja leirillä oltiin 4 ohjaaja 63 alaikäisen kanssa. eikä kaveri ymmärtänut eka et oli tehnyt väärin.
oota mielenkiinnolla kesäloppupalaverii esimiehen kaa voi tulla kyl mielenkiintoiset keskustelut.
mut nyt pitäis jaksaa vääntää opparii ja paikkailla tavaroita laattikkoihin eli laatikkoelämää
eli pikku hiljaa siis pitäisi löytää uusi asunto vieraasta kaupunkista ja saada mäellä kamat pakattuu. mut ylpee, et kerrankin ajoissa, laittelin tossa jo jotain tarvikkeita pahvilaatikkoihin oottamaan muuttoa. omalla tavallaa odotaa jo kamalasti syyskuutta, mutta samalla pelottaa. olenko valmis tähän? Kerrankin tiedän mitä elämässä odottaa kun edellinen osuus loppuu? pelottaa, oma käsikirjoitus kirjoitettu valmiiksi syksyksi, loppu elämäksi? Niin jos, on. helpottaa omalla tavallaan tuo jos. voihan olla että en valmistukkaan viel lokakuussa. mut onneksi kai se on pieni jos. Kertoisko joku mitä mie oikein ajattelen.
Mutta mitä nyt on menossa?
Kesätöissä kai kaikki leirit nyt ohi, jos ne ei muuta keksi. Kesässä ehti olla kaksi riparii, huh olipa täysin erilaista tapaa tehdä leirii mihin itse on tottunut tai ees kuullu missään muualla tehtävän. Leirillä papit ja teologit vain ja ainoastaan hoitavat opetuspuolen ja jumisopetuksen ja eivätkä muuta, ja nuorisotyönohjaajat iltaohjelmat, raamikset, vapaa-ajan ja leirin johtamisen. Ja kummatkaan eivät hypi toisten varpaille. oli oikeesti et what. ja huomasipa paljon mitä täs mallissa tökkii. Naureskeltiin kesäteologin kanssa työkasoistamme leirille. hän valmisteli vaikka mitä leirille ja leirin aikana. paljon tuntea. ja minä no mien löhöilin ja teimme isosten kanssa töitä ja tais siis ohjattiin iltisten tekemistä, ja niitäkään ei ollut kaikkina iltoina. =)ja omalla tavallaa teologejen tapa jakaa tunnit leirillä. kun iso leiri niin on kaks opetusryhmää, mut opettaja opettaa vain omaa ryhmää, mikä veil kaksinkertaistaa työmäärän suunnittelussa teologeille. Joo hyvät naurut tuli nauretttuu välill'ä näis työjakoissa
ja ku tää työjako työtekjiäryhmien välillä on näin kaks jakoinen niin meiän leirin pappi sai semmosen käsityksen, et se voi lähtee hakee illalla alban keskustasta ja samalla käydä ongelle sanomatta meille muille mitään. tai siis hänene mielestään oli puhunut otv kanssa mut ei me ketään muista muistanut ku et se lähti hakee albaa, ja matkaa meni vaan semmoset 6 h. ja leirillä oltiin 4 ohjaaja 63 alaikäisen kanssa. eikä kaveri ymmärtänut eka et oli tehnyt väärin.
oota mielenkiinnolla kesäloppupalaverii esimiehen kaa voi tulla kyl mielenkiintoiset keskustelut.
mut nyt pitäis jaksaa vääntää opparii ja paikkailla tavaroita laattikkoihin eli laatikkoelämää
Monday, June 28, 2010
isojen päätösten aika
mitä anni tekee syksyllä...
laitan hakemuksia kolmeen seurakuntaan, kaks kutsu haastatteluun, toinen tekee neuvostolle ehdotuksen että ottaa mun virkaan ja toinen sano et jos muualta et pääset tänne jos ei muut ota.
eli ehkä suoraan koulunpenkiltä virkapaikkaan. aika pelottavaa.
huomenna kaupunkipäivä ja sitten kesän eka riparileiri
laitan hakemuksia kolmeen seurakuntaan, kaks kutsu haastatteluun, toinen tekee neuvostolle ehdotuksen että ottaa mun virkaan ja toinen sano et jos muualta et pääset tänne jos ei muut ota.
eli ehkä suoraan koulunpenkiltä virkapaikkaan. aika pelottavaa.
huomenna kaupunkipäivä ja sitten kesän eka riparileiri
Tuesday, June 8, 2010
saako olla perfektionisti?
Mitä jos vain odottaa itseltään täydellisyyttä?
toisin sanoen niin kuin kuulin, ei kannata olla tyädellisyyttä hakeva, vaan realistinen itse kritiikki on hyvästä mutta liiallisuudessa se on paha.
siis mitä
työntekijä kysy multa tänään kesken työleirin kahvitauon, et mitä mieltä oon siit. sanoin tylsää. Istunu ja kattonu kun miehet veistelee eikä anna mun tehä mittää. No kaveri vastas siihen et no sä oot tällä leirillä hakemassa kokemusta.
tuntuu et se koko tän kesäs ajatus taustalla, jonkun muun sanelemana. lähös riparille, 8 päivää, mitä mulla ohjelmassa yksi oppitunti, ja sil tunnilla sattuu olee just kaikki 48 leiriläistä. 2 iltahartausta. ensimmäiseen on pohja olemassa nurjaluomiskertomus, srk on tapa millä tehdään minkä minä pohjustan isosille. missä on inspiraatio. ja toinen, no siihen sentää ei viel sanottu, et mitä pitää tehdä. Ja muutenkin tökkii hartaus, kosk työntekijä sano, et hartaudet pitää draama pohjasi, just semmosii mitä mä inhoon, tai siis ite tykkään tehdä hyvin erilaisesti. et hakataan päätä seinään kunnolla. ihanaa olla vierraassa srk:ssa.
On tullu kuva minkä yks kesäteologi, ihana kämpikseni vahvisti, et täällä nuoriso-ohjaajat ovat rippikouleireillä ennemmän just leikkittäjiä ja homma on katsoa et isosest osaavat hommansa ja pappi ja teologi hoitaa kaiken opetuksen. eli mitä anni tekee leirillä, anni nukkuu, syö, nukkuu, syö, nukkuu,syö,nukkuu... aika perseestä. no tietääpä mitä ei ite aio viedä eteenpäin. onhan sitä kiva isosia ohjata, mutta mitä kuullut niin näiden tapa täällä on hyvin erilainen vastata iltaohjelmista mikä on mulle luontaista. Itse tykkää osallista ja osallistaa niin suunnitellussa kuin toteutuksessa ja olla itse myös aktiivinne, kuulemma tääl vain katotaan päältä päin. et hajoillaan sitten heinäkuussa ripareilla.
mut oon lähös tossa muutaman viikon päästä poikaleirille, ja kuulemma mie saan sen vastuulleni, mie olen päälikkö. jes eli saa vetää sen omalla tavalla. Ohjaaja tos neuvo tai sano mitä pitää ottaa huomioon. ja se ärsyttu kun se puhui niin et itelle tuli semmonen fiilis et selittää asioita ihan korvesta tulleelle ekalle leirille lähtijää, ensimmäisen vuoden opiskelijaa eikä kohta valmistuvaa, jolla on kokemusta leireistä, myös varkkareista. et *****************************************
toisin sanoen niin kuin kuulin, ei kannata olla tyädellisyyttä hakeva, vaan realistinen itse kritiikki on hyvästä mutta liiallisuudessa se on paha.
siis mitä
työntekijä kysy multa tänään kesken työleirin kahvitauon, et mitä mieltä oon siit. sanoin tylsää. Istunu ja kattonu kun miehet veistelee eikä anna mun tehä mittää. No kaveri vastas siihen et no sä oot tällä leirillä hakemassa kokemusta.
tuntuu et se koko tän kesäs ajatus taustalla, jonkun muun sanelemana. lähös riparille, 8 päivää, mitä mulla ohjelmassa yksi oppitunti, ja sil tunnilla sattuu olee just kaikki 48 leiriläistä. 2 iltahartausta. ensimmäiseen on pohja olemassa nurjaluomiskertomus, srk on tapa millä tehdään minkä minä pohjustan isosille. missä on inspiraatio. ja toinen, no siihen sentää ei viel sanottu, et mitä pitää tehdä. Ja muutenkin tökkii hartaus, kosk työntekijä sano, et hartaudet pitää draama pohjasi, just semmosii mitä mä inhoon, tai siis ite tykkään tehdä hyvin erilaisesti. et hakataan päätä seinään kunnolla. ihanaa olla vierraassa srk:ssa.
On tullu kuva minkä yks kesäteologi, ihana kämpikseni vahvisti, et täällä nuoriso-ohjaajat ovat rippikouleireillä ennemmän just leikkittäjiä ja homma on katsoa et isosest osaavat hommansa ja pappi ja teologi hoitaa kaiken opetuksen. eli mitä anni tekee leirillä, anni nukkuu, syö, nukkuu, syö, nukkuu,syö,nukkuu... aika perseestä. no tietääpä mitä ei ite aio viedä eteenpäin. onhan sitä kiva isosia ohjata, mutta mitä kuullut niin näiden tapa täällä on hyvin erilainen vastata iltaohjelmista mikä on mulle luontaista. Itse tykkää osallista ja osallistaa niin suunnitellussa kuin toteutuksessa ja olla itse myös aktiivinne, kuulemma tääl vain katotaan päältä päin. et hajoillaan sitten heinäkuussa ripareilla.
mut oon lähös tossa muutaman viikon päästä poikaleirille, ja kuulemma mie saan sen vastuulleni, mie olen päälikkö. jes eli saa vetää sen omalla tavalla. Ohjaaja tos neuvo tai sano mitä pitää ottaa huomioon. ja se ärsyttu kun se puhui niin et itelle tuli semmonen fiilis et selittää asioita ihan korvesta tulleelle ekalle leirille lähtijää, ensimmäisen vuoden opiskelijaa eikä kohta valmistuvaa, jolla on kokemusta leireistä, myös varkkareista. et *****************************************
Subscribe to:
Posts (Atom)